2016-09-29

Pistetääs arvioiden sekä kalibroiden: Irix 15mm f/2.4 Firefly

Jos kuukausi sitten halusi ostaa 15-millisen laajakulman joka ottaa suotimia nokalleen, joutui siitä ilosta maksamaan liki kolme tonnia Zeissin merkeissä. Toissaviikolla kuitenkin sveitsiläis-korealainen startup Irix sai vihdoin pöhinältään julkaistua oman 15-millisen tekeleensä, ja vieläpä ennätysnopealla valovoimalla (f/2,4) ja muutamalla design-herkulla varustettuna. Ja kun Irixin hinta oli muoviversiolla kohdillaan, sai noin vuosi sitten myymäni nelitoistamillinen Samyang manttelinperijän, vihdoin. Ja jos ei muovista diggaa, voi rahamies ostaa myös sliikimmän kevytmetalliversion (Blackstone-versio), parin sadan euron lisähintaan tietty.

Irix 15mm f/2.4, vastavalosuoja ja logo

Metalliversio on valmistajan mukaan sääsuojattu kauttaaltaan, eli kumirenkaat löytyvät bajonetista, etuelementistä ja tarkennus- ja lukitusrinkuloiden alta. Muoviversiossa suojaus on vastaava, mutta kumirengas uupuu etuelementin takaa — sääsuojauksen saamiseksi halpisversioon joutuu laittamaan suotimen linssin nokalle. Nähtäväksi jää, mitä sääsuojauksella tarkoitetaan. Mitään IP-luokituksia ei ole valmistaja luvannut ja voi olla että laite on sääsuojattu niin pitkään kunnes se ensi kerran kastuu ja menee särki.

Tiprusniemen lämpövoimalaitos

Ultralaajakulman suodinkierre harvoin on mikään pikkuruinen. Irixin omistajan kannattaakin varautua ostamaan suotimensa jopa 95-millin mittaisina. Noin isoja lasikiekkoja ei edes joka merkiltä saa, ainakaan jos hamuaa mitään erikoisempaa. Onneksi kuitenkin on linssin peräpäähän laitettu paikka takasuotimille. Ne eivät ole isoja, postimerkkiä pienempiä itse asiassa. Ne voi rohkea leikellä joko itse tai ostaa valmiina. Kannattaa vain infrapuna- tai harmaasuotimia käyttäessä varustautua siihen että tarkennuksen joutuu tekemään uusiksi, pilkkopimeässä. Tarkennuksen muuttuminen onkin takasuotimien suurin heikkous.

Katso myös: Icen kymmenen aukon harmaasuotimen testi, 95mm:n suodin joka käy Irixen suodinkierteeseen; sekä Astrosolar-kalvon käytöstä takasuotimena.

Puinen soutuvene

Niistä design-herkuista. Ensinnäkin on objektiivin tarkennusrenkaassa selkeä naksaus äärettöman kohdilla, ja tarkennusta voi tietysti jatkaa vielä äärettömän yli. Periaatteessa voisi vaikka revontulia tai mitä tahansa hämärähommia kuvatessa siis tarkennuksen vain napsauttaa kohdilleen ja alkaa kuvaamaan. Ikävä kyllä tehtaan jäljiltä ei ole tosimaailman ääretön osunut tarkennusrinkulan äärettömän merkin kohdille. No, onneksi siihen löytyy apu. Tarkennusasteikon voi nimittäin itse säätää kohdilleen, sitä varten on objektiivin alapinnalla irrotettava kansi ja sen alla säätöruuvi. Miten säätö tehdään, on vielä kysymysmerkki. Tuotteen mukana tullut manuaali viittaa sen suhteen vain extended-käyttöohjeeseen joka Irixin asiakaspalvelun mukaan julkaistaan "ihan lähiaikoina". Mutta tuskin kalibrointiurakka mitään rakettikirurgiaa on jos se on uskallettu aasiakkaan hoteille antaa.

Irix 15mm f/2.4
(Irix on ensimmäinen objektiivi jonka voi tasapainottaa kantilleen.)

Parkkihallin rappuset Harjun rinteen nuori pihlaja

Mukava yksityiskohta on myös lukittava tarkennus. Varsinaisen tarkennusrenkaan vierellä kulkee kapeampi lukitusrengas jota tiukentamalla tarkennus lukittuu siihen mihin sen on jättänyt. Noin siis teoriassa, käytännössä kuitenkin lukitusrengas on niin kapea että nakkisormi liikuttaa lukittaessa myös tarkennusta. Ja vaikka nakkinsa saisi pidettyä kurissa, on renkaiden välillä sen verran kitkaa että tarkennus saattaa liikahtaa joka tapauksessa. Lukittaminen vaatii siis varovaisuutta melkolailla, mutta on oltava hyvillään että mahdollisuus on edes olemassa — niin paljon kiroilua on linssinlämmittimen kiinnittäminen aiheuttanut tuolla skutsissa kuvaillessa.

Jättipolarisaattorin käyttäjille on myös mukava yllätys, polarisoivaa filtteriä voi pyörittää vastavalosuojaan tehdystä suljettavasta aukosta. Tietysti näin laajakulmaisella objektiivilla polarisoivan suotimen käytön mielekkyys on kyseenalaista ainakin taivaan suhteen, koska helposti polarisaatiovyöhykkeestä tulee vain kapea, tumma rantu kuvaan. Mutta on kiva nähdä että on funtsittu juttuja ihan selkeästi eikä vain tehty niin kuin kaikki muutkin.

Irix 15mm f/2.4, suotimen säätöaukko ja tarkennuksen hienosäätöaukko

Juttujen funtsiminen on kuitenkin jäänyt vähän puolitiehen linssinsuojan otepinnoissa, niihin kun on laitettu otteen suuntainen karhennus. Eli on luultavaa että jonain päivänä linssinsuojus lentää näpeistä puskaan ja jää sille tielleen.

Mites se optiikka? Se on vähän mixed bag. Jälki on ihan hyvää himmennettynä maisemakuvausaukolle, mutta täydellä aukolla nurkat on kyllä aika suhrua - itse asiassa suttua ja sekundaa nähdäkseen ei tarvitse paljoa poiketa kuvan keskeltä kun tarkennustaso taipuu jonnekin ja kaikki on epäterävää. Tähtiä en ole päässyt kuvaamaan pilvien takia, mutta keinovaloissa näkyy nurkissa lintuja, sitä tähtikuvaajien paljon pelkäämää komaa. En ostaisi tätä linssiä täyden aukon takia, mieluummin vaikka Samyangin 14-millisen. Lisäksi ainakin oma kappaleeni objektiivista on ihan selvästi toispuoleinen, pitää lähettää huoltoon jos valmistajalla sellaista edes on.

Alla kuitenkin pari pakollista tiiliseinäkroppia, ylempi täydellä aukolla ja f/8. Laitakroppi on kuvan paremmasta reunasta. Kuten näkee, niin värivirhettä sentään ei ole juuri ole, siitä plussaa.


PÄIVITYS 2016-09-30: Jep, mokasin testikuvien kanssa. Ne on tarkennettu kuvan keskiosan mukaan, kun optimaalinen tarkennuskohta ei ole ihan sama joka osassa kuvaa. Keskiosan mukaan jos tarkentaa niin reunat heikkenevät huomattavasti. Valmistaja, tai kuka lieneekään vastuussa tarkennusrenkaan kalibroinnista, on ottanut tämän huomioon joko tarkoituksella tai vahingossa, koska äärettömän merkkikohta todellakin tuottaa parhaan tuloksen suurimmalla osalla kuva-alaa poislukien ihan kuvan keskus. Kun tämän ottaa huomioon, on täysi aukko ihan käyttökelpoinen. Ei hyvä, mutta käyttökelpoinen.

Alla paremmin tarkennettuja kuvia, kroppi ihan nurkasta (alempi) ja kuvan keskeltä täydellä aukolla. Jälki on nyt ihan käyttökelpoista, vaikka pieni epäkeskisyys on kuvassa edelleen. Kun tarkennus on objektiivin tarkennusrenkaan mukaan äärettömässä, tulee kuvan keskiosaan tuommoinen pieni huntu. Jos tarkentaa takatelkkarin avulla äärettömään, huntu katoaa, mutta kuvanlaatu muualla laskee roimasti. Samanlaista käytöstä on näkynyt muissakin laajiksissa, joissa tarkennusalue harvoin on suora.





PÄIVITYS 2016-10-04: Tarkennusalue muodostaa kuvassa tuplaveen muotoisen terävän alueen: w:n keskimmäisessä kärjessä, joka on siis kuvan keskellä, tarkennusalue ulottuu kaikkein kaiummaksi kamerasta. Keskustan mukaan tarkentaessa, on muualla kuvassa tarkennus pielessä ja kuvan keskustaa kiertää selvästi epätarkempi donitsi reunojen ollessa ihan ok. Seuraavassa kuvassa epätieteellinen tutkielma tuosta tarkennustasosta, tummalla alueella on kuvassa paljon teräviä kohtia. W-kirjaimen muoto näkyy kuvassa aika selvästi, joskin reunoilla heikommin.



PÄIVITYS 2016-10-04 Panoraamamiehille tiedoksi että tulopupillin (entrance pupil, vääremmin nodal point) paikka on Nikon-versiossa 95mm kuvatasosta.

Lenstipin arvion mukaan iso vastavalosuoja on todellakin tarpeen. Aurinko ei ole tässä hirveästi paistanut, mutta kyllä ainakin keinovaloissa flarepalloja saa kuvaan, aika monta kerrallaan. 14-millinen Samyang oli tuossa suhteessa pahempi, näin muistelen — flarepallerot kun eivät olleet pingpongilla mitään pieniä vaan jättimäisiä kaaria ja väriläiskiä. Keinovalojen alla kuvaaminen laajiksella ei siis edelleenkään ole mitään herkkua eikä valmistajan niin kovasti kehumat Neutrino-päällysteet aiheuta sykkimistä muualla kuin otsalohkossa typerän nimensä vuoksi. Esimerkkikuvia katulampun alta muutama kappale alla:










Vaikka polttovälissä eroa on vain milli, tekee se kuvakulmassa jo aika paljon kuten grafiikasta alla näkee. Vaikka Samyangin viiksimallinen vääristymä on ihan helvetin ruma korjaamattoman, on siinä se hyvä puoli että sen oikaisu ei syö kummemmin kuvakulmasta. Irixin perinteisemmän tynnyrivääristymän oikaisu on helpompaa vaikkei korjausprofiilia olisikaan ja vähemmän häiritsevä korjaamattomanakin.


Alla on Lensfun-rimpsu, jolla open source -käyttäjät voivat poistaa vinjetoinnin ja vääristymät kuvistaan. Ilmankin kyllä pärjännee.

<lens>
       <maker>Irix</maker>
       <model>Irix 15mm f/2.4</model>
       <aperture min="2.4" max="22" />
       <type>rectilinear</type>
       <mount>Nikon F</mount>
       <cropfactor>1</cropfactor>
         <calibration>
            <distortion model="ptlens" focal="15" a="-0.00136" b="-0.00782" c="0.00534" />
            <vignetting model="pa" focal="15" aperture="2.4" distance="1000" k1="-1,73692" k2="1,78418" k3="-0,80744" /> 
            <vignetting model="pa" focal="15" aperture="2.8" distance="1000" k1="-1,83889" k2="1,83878" k3="-0,77529" /> 
            <vignetting model="pa" focal="15" aperture="4" distance="1000" k1="-0,66275" k2="-0,49148" k3="0,50918" /> 
            <vignetting model="pa" focal="15" aperture="5.6" distance="1000" k1="-0,3307" k2="-0,80537" k3="0,53069" /> 
            <vignetting model="pa" focal="15" aperture="8" distance="1000" k1="-0,64454" k2="0,41276" k3="-0,38224" /> 
            <vignetting model="pa" focal="15" aperture="22" distance="1000" k1="-0,54125" k2="0,01735" k3="0,0838" /> 
         </calibration>
</lens>

Lisäksi vinjetointia on ihan perkeleesti, ainakin kolme aukkoa - eikä se katoaa kokonaan himmentämälläkään. Eli jos kuvitellaan että on kuvattu vaikka reposia herkkyydellä 1600, kohisevat nurkat vinjetoinninkorjauksen jäljiltä ISO 12800:n mukaisesti. Namnam. Onneksi sentään eivät nurkat kuvista muutu sinivihreiksi kuten useimmilla muilla laajiksilla. Kuvasarja alla selventäköön vinjetoinnin määrää ja laatua.



No, pitää pistää linssi bumerangina takaisin myyjälle ja katsoa onko seuraava kappale tarkempi toisesta reunasta kuin nykyinen. Päivitän postausta jos ihmeitä tapahtuu.

0 comments:

Lähetä kommentti