2017-04-24

Pimennyksiä ja vakoilijoita kiertoradalta

Geostationäärisiä satelliitteja kun on tullut kuvattua niin paljon laajiksella, niin vaihteeksi koitin ottaa niiden muodostamista tekotähdistöistä kuvia pidemmällä polttovälillä. Tasauspäivien aikaan voi myös nähdä kun satelliitit hetkeksi katoavat Maan varjoon, eli tekokuunpimennyksen.


(Reaaliajassa tämä tunnin mittainen timelapse kattaa taivaalta noin kuuden asteen levyisen alueen azimuuttien 145,5…151,3° välillä.)

Vaan mitäs kuvassa näkyy? Vasemmalta lukien satelliitit ovat alankomaalainen NSS 12, venäläinen Ekspress AT-1, intialainen GSAT-16 ja GSAT-8 -pari, epäonnistuneesti laukaistu mutta oikealla radalle lopulta päässyt venäläinen Yamal 402, venäläinen Ekspress AM-1, brittipuolustusvoimien arveluttavasti nimetty Skynet 5D, arabiemiraattien Yahsat 1A, turkmenistanilainen(!) TURKMENALEM52E/MONACOSAT ja kaikkein oikeanpuolimmaisimpana valkovenäläinen BELINTERSAT-1.

Tässä timelapsessa tuo nimeämätön, kirkas piste joka hitaasti liikkuu kohti kuvan alareunaa, on tiedustelusatelliitti. Hyvin todennäköisesti kyseessä on yhdysvaltalaisen Orion-signaalitiedustelusatelliittisarjan Mentor 6 -nimellä kulkeva jäsen. Satametrinen paraboloidiantenni olisi hyvä selitys kirkkaudelle. Taivaalla tämä alue on kaakkoisella taivaanekvaattorilla; kartalla Intian valtameren yllä - lähellä Afrikan rannikkoa. Ihan perusteltu sijainti siis vakoilusatelliitille.

Kaukaisen sijaintinsa takia (etäisyys karvan alle 40 000 kilometriä), ei tule kuuloonkaan että tuosta voisi valokuvata tavallisen kuolevaisen vehkeillä mitään yksityiskohtia. Pikainen laskutoimitus nimittäin antaa satelliitin kulmaläpimitaksi vain puoli kaarisekuntia, ja yhden kaarisekunnin erottelukykyä pidetään jo todella hyvänä. Pelkkä ilmakehän poreilu ja kuohunta yleensä sotkee tähden muuten pistemäisen kuvan muutaman kaarisekunnin kokoiseksi. Toisaalta, sata metriä on esimerkiksi Kansainvälisen avaruuaseman suurin mitta, ja siitähän on ihan hyviä kuvia saatu, koska se on paljon matalemmalla radalla ja täten näkyy suurempana.

Vielä lähemmäksi itäistä horisonttia kuvatessa, mukaan alkaa tulla intialaisia ja kiinalaisia satelliitteja, kuten tässä. Vasemmalta lukien kuvassa ovat eurooppalaisomisteinen Intelsat 15, venäläinen Raduga-1M 2, eurooppalais-japanilainen Horizons 2, kiinalainen Beidou G6, intialainen GSAT 6/12/10 -kolmikko, sekä edelleen intialainen Insat 4A ja 3D. Näiden välistä vilistävät yhdysvaltalainen, NASAn kommunikaatioverkkoon kuulunut ja nykyisin käytöstä poistettu TDRS 7 ja japanilainen JCSAT-4A, jotka ovat vähän kallellaan olevalla radalla — siksi ne näyttävät valuvan kuvassa alaspäin, kohti etelää.


(Reaaliajassa tämä reilun kolmen tunnin mittainen timelapse kattaa taivaalta noin kuuden asteen levyisen alueen azimuuttien 117,8…122,7° välillä.)

Kiinalaisia ovat Chinasat 1C (ylläri) sekä Tianlian I-01; venäläisiä taas puolustusvoimain käyttämä Kosmos 2513 sekä Ekspress AM22. Ekspress-sarjassa mielenkiintoista on se että nuo kaikki ovat alunperin venäläisen kaasujätti Gazpromin sisäistä viestintää varten taivaalle laukaistuja — iso maa ja pitkät välimatkat. Eurooppalaista väriä tuolle taivaanosalle tuo Eutelsat 80A. Eutelsatin oikealta puolelta välkkyy myös jokin kohti kuvan alalaitaa. Sille ei löytynyt Heavensatin tietokannasta nimeä, mutta välkkyminen tarkoittaa melkein aina holtitonta pyörimistä ja satelliiteissa holtiton pyöriminen tarkoittaa melkein aina jonkinlaista avaruusromua. En ihmettelisi yhtään jos tämäkin olisi taannoin ohjuksella räjäytetyn kiinalaissatelliitti Fengyun 1C:n jäännöksiä.

Kun kameralla osoittaa melkein suoraan etelään, saa tähtäimiin paljon eurooppalaisia tv-satelliitteja. Eutelsatit ja Astrat ovat lukuisia, niitä mahtuu tähän kuvakenttään yhteensä seitsemän kappaletta, joista Eutelsat 33A kiertää Maata kallistetulla radalla. Ihan kuvan laitaan on jäänyt kreikkalainen Hellas-SAT 2, jonka vierellä kiitää pakistanilainen PakSat 1R. Athena-Fiduksen voisi luulla olevan myös kreikkalainen, mutta väärin menee arvaus. Nimi on itse asiassa lyhenne sanoista Access on theatres for European allied forces nations-French Italian dual use satellite(...) ja satelliitti on ranskalais-italialaisen yhteistyön tulos.


(Reaaliajassa tämä reilun kolmen tunnin mittainen timelapse kattaa taivaalta noin yhdentoista asteen levyisen alueen azimuuttien 164,8…177,5° välillä.)

Eurooppalaisten satelliittien lisäksi on myös yksi yhdysvaltalainen tietoliikennesatelliitti, X-TAR EU, venäläinen Ekspress AMU1 sekä saudiomisteinen Arabsat 5A. Tähänkin kuvakenttään mahtuu pari avaruusromun kappaletta sekä muutama tunnistamattomaksi jäänyt tekokuu. Varsinkin videon alussa, tuolla oikeassa laidassa näkyvät satelliitit ovat mielenkiintoisen näköisellä radalla. Samanlaisia viiruja on näkynyt parissa aiemmassakin timelapsessa, mutta vielä niiden luonne ei ole selvinnyt mistään julkisesta satelliittitietokannasta. Yhden kuulemani arvion mukaan ne voisivat olla erittäin elliptisillä radoilla olevia satelliitteja, todennäköisesti venäläisiä.

Pimennyksen näkee paremmin tästä tekstittömästä videosta. Satelliitit ensin himmenevät osuessaan puolivarjoon ja lopulta katoavat Maan kokovarjoon vasemmalta lukien ja ilmestyvät takaisin näkyville varjon kanssa samaa tahtia liikkuvan Jupiterin kanssa. Varjon alueelta katoavat kaikki satellitit ja mitä matalammalla radalla ne ovat, sitä suuremmalta alueelta taivasta satellitit kaikkoavat näkymättömiin. Tästä syystä satelliittiviiruja tulee kuviin eniten kun Aurinko ei kovin syvällä horisontin alla eli pimeyden loppuessa ja alkaessa. Talvella (ja kesällä) geostationääriset eivät pimene lainkaan, koska Maan varjo kulkee satelliittien pohjois- tai eteläpuolelta.



Seuraavassa videossa geostationääriset eivät pimene Maan varjoon vaan katoavat vaalenevalta aamutaivaalta Auringon kajoon. Timelapsen lopuksi tuolle kohtaa taivasta kiertyy myös idästä paljastuvaa Linnunrataa, ensi syksyä taas odotellessa… Kenttään ovat mahtuneet Thaicom 5/8/6 -trio, venäläinen sääsatelliitti Elektro-L 2, ABS 2/2A -pari, intialainen GSAT 7/14/18-kolmikko, Intelsat 22, Intialainen, Challengerin turmassa menehtyneen astronautin mukaan nimetty sääsatelliitti Kalpana-1, sekä israelilainen Amos-4. Näiden lisäksi on kourallinen Intelsateja ja tylsä Eutelsat sekä kiinalaisten Tianlian I-04. Mutta mikä minun kiinnostuksen herättää on tuo oikealta ilmestyvä ja vastapäivään kulkeva nimetön piste.

Vastapäivään kulkeminen nimittäin käsittääkseni tarkoittaa geostationääristä (GEO) rataa korkeampaa HEO-rataa tai vastapäivään kiertävää satelliittia. Molemmat ovat erittäin harvinaisia. Mutta mysteeri tuo on, Heavensat ei näyttänyt tuolle paikalle mitään.


(Reaaliajassa tämä melkein viiden tunnin mittainen timelapse kattaa taivaalta noin viidentoista asteen levyisen alueen azimuuttien 124…137° välillä.)



Kuvaamisesta sen verran että kaikki nämä timelapset on kuvattu ihan tavalliselta jalustalta, ilman seurantaa. Kuten muistamme, geostationääriset satelliitit pysyvät maisemaan nähden paikoillaan joten tähdet vilistävät kuvissa taustalla ja satelliitit pysyvät melkein aloillaan. Polttovälit olivat 300mm (Sigma 100-300mm f/4), 180mm (Sigma 180mm f/2.8 OS) ja 135mm (Samyang 135mm f/2). Kuvauskokoonpano onkin esitelty aiemmin, johon kuuluvat siis ulkoinen virtalähde, linssinlämmitin ja kameran ohjelmoitava lankalaukaisin. Kuvaamisessa ei suurempia ongelmia tullutkaan kun on valmistautunut huolella — timelapsevideoissa akkujen vaihdot ja muu säätö kesken sarjan on iso ei-ei.

Alunperin piti pimennyssarjasta koittaa tehdä jonkinlaista fotometriaa eli mittailla satelliittien suhteellisen kirkkauden muutoksia niiden joutuessa Maan varjoon, mutta se jää tulevaisuuteen. Värikameralla on vaikea mitata pistemäisistä kohteista kirkkauksia, olisi pitänyt käyttää mustavalkokameraa.

0 comments:

Lähetä kommentti